Häät

Jo pelkästään otsikon kirjoittaminen saa pienen kipristyksen aikaan vatsassa. Häihin liittyy niin paljon suuria tunteita. Hääjuhlan oleellisin osa on vihkiminen. Kesän aikana olen ensimmäistä kertaa elämässäni päässyt seuraamaan avioliittoon vihkimistä täysin uudesta näkövinkkelistä. Olen saanut seistä alttarikaiteen takana vastaanottamassa hääparia.

Haluankin kertoa teille hieman vihkimisestä Pyhän Laurin kirkossa Vantaalla.

Ennen vihkimisen alkua vietän hetken aikaa jännittyneen sulhasen ja bestmanin seurassa kirkon sakastissa. Morsian puolestaan valmistautuu kaasojensa kanssa kirkon viereisessä sivurakennuksessa.

Viimein tulee hetki, jolloin on aika siirtyä kirkon puolelle. Sulhasen ryhti kohentuu automaattisesti. Tästä se alkaa.

Häämarssi alkaa soida ja ovet avataan. Tilanne on taianomainen. Kaunis kesävalo loistaa morsiamen takaa. Apupappiakin jännittää.

Lausuessani aviopuolisoiksi julistamisen ("Sillä valtuutuksella, joka minulle on uskottu...") olen joutunut miettimään, että ihan tosiaan minut on tähän valtuutettu. Mikä kunnia!

Ensi viikolla (2.-8.9.) Tikkurilan seurakunnassa alkaa vihkiaikojen varaaminen Pyhän Laurin kirkkoon vuodelle 2014. Toiveensa voi esittää touko-joulukuun perjantain ja lauantain vihkiajoista. Tämä tapahtuu nettilomakkeella, joka aukeaa maanantaina 2.9. tänne. Haun loputtua jäljelle jääneitä aikoja voi tiedustella 13. syyskuuta jälkeen.

Jos ei malta odottaa ensi kesään asti, pääsee Pyhän Laurin kirkossa nopeamminkin naimisiin. Syyskuun 20. päivä perjantaina vietämme Hääyötä! Silloin paikalle voi saapua rakkaansa kanssa (ja mukana todistus avioliiton esteiden tutkinnasta). Ajanvaraus alkaa klo 19.30 ja ensimmäinen vihkimnen on klo 20. Meitä on pappeja paikalla aina niin kauan kuin pariskuntia riittää.

Seurakunnassa meneillään olevan häähumun kunniaksi päätin tehdä videon, jossa voi kokeilla, miltä tuntuu kävellä Pyhän Laurin kirkon käytävää kohti alttaria häämarssin soidessa. Kuvan tärinän voi ehkä ajatella olevan samaa jännityksen tuomaa tärinää, mitä morsiamella on oikeallakin hetkellä. Videolinkkiä siis vain klikkaamaan ja fiilistelemään häätunnelmaa.

Tämän lisäksi kannattaa ehdottomasti katsoa myös tapakouluttaja Kaarina Suonperän tyylivinkit häävieraille! Apupappi suosittelee:

Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus. (1.Kor.13:13)

Aikuinen

Kaikessa työnteossa tärkeitä ovat työkaverit. Niin myös seurakunnassa. Tuoreen apupapin on ollut helppo tulla Tikkurilaan. Aina, kun joku asia on mietityttänyt, on apua saanut heti.

Yksi avunantajista on ollut Sonja Turunen. Sonja on Tikkurilan seurakunnan nuorten aikuisten pappi, varsinaissuomalainen ja erittäin nauravainen. Sonjan nauru on ihana ja tarttuva. Siitä tulee hyvälle tuulelle. 

Meillä on Sonjan kanssa yksi yhteinen piirre. Tapamme keskustella on rönsyilevä. Alamme puhua yhdestä asiasta, mutta pomppaamme huomaamatta toiseen. Sitten taas Sonjan sympaattinen nauru auttaa meidät takaisin aiheeseen. 

Kävin tänään Sonjan kanssa kahvilla. Halusin tietää, millaista on olla nuorten aikuisten pappi ja mitä se oikeastaan tarkoittaa. Nuori aikuinen tuntuu kahdelta toisensa poissulkevalta sanalta. Nuori ja aikuinen. Vähän kuin vanha ja lapsi. Tai pirteä ja hidas tai vaikka nuorekas ja kirkko. Mitä näitä nyt on.

Nuori aikuinen onkin kaikessa vastakohtaisuudessaan hyvinkin määrittelemätön määrite. Ihmisiä ei ehkä kannata laatikoida iän mukaan, mutta nuoret aikuiset ovat keskimäärin 18-40 -vuotiaita. Etenkin yläraja on erittäin liikkuva.

Nuoria aikuisia ei yhdistä elämäntilanne. Samaan joukkoon lasketaan opiskelijat, työssäkäyvät, lapsettomat, lapselliset, vakavat, nauravat, ujot, rohkeat, vaaleahiuksiset, kaljut, ruskeasilmäiset, pitkät ja lyhyet. Kaikenlaiset ihmiset.

Mitä seurakunta sitten tarjoaa nuorille aikuisille? No, Tikkurilassa on tehty vaikka mitä. Vain taivas on rajana, voisi näin pappina sanoa. On ollut lauluiltaa, lautapeli-iltaa, leirejä, hiljentymistä, rentoutumista sekä raamista ja käyty muun muassa pelaamassa curlingia! Toiminnan sisältö onkin lähtenyt osallistujien omista toiveista ja mieltymyksistä.

Tässä vaiheessa kahvitteluamme olimme keskustelleet Sonjan kanssa myös jo rippikouluista, polkupyöristä, jumalanpalveluksista, lähijunista, Varsinais-Suomesta ja Vantaasta. Taas oli aika nauraa ja hörpätä lisää kahvia.

Mitä on luvassa nuorille aikuisille tänä syksynä Tikkurilan seurakunnassa? Syksyn ensimmäinen tapaaminen on ensi keskiviikkona 28.8. Nuorisotilalla (Unikkotie 5 C) klo 18. Silloin ideoidaan yhdessä syksyn ohjelmaa. Tiedossa on kuitenkin tällä hetkellä jo muun muassa nuorten aikuisten leiri 18.-20.10. Holmassa.

Loka-marraskuussa alkaa myös tapahtumasarja Seitsemän synninpäästöä. Jokainen synninpäästö on erillinen tapahtumansa. Tiedossa on esimerkiksi viininmaistelua, kirpputoria ja konserttia.

Sitten vielä tähän kaikkeen mahtuu halukkaiden kanssa yhdessä tehdyt Valon messut 22.9. ja 24.11. Pyhän Laurin kirkossa. Valon messuista kuitenkin lisää vähän myöhemmin.

Tikkurilan nuorten aikuisten toimintaan pääsee parhaiten mukaan tykkäämällä Facebookissa sivusta Tiksin Nuoret Aikuiset tai laittamalla viestiä Sonjalle (sonja.turunen(a)evl.fi).

Silloin suumme hersyi naurua ja riemu kajahti huuliltamme.

(Ps. 126:2)

Kaste

Pieni hetki ovikellon painamisen jälkeen ja juuri ennen kuin ovi avataan on kutkuttava. Ovi on konkreettinen raja tutun ja tuntemattoman välillä. Ennen oven avausta en tiedä sen sisäpuolella asuvista ihmisistä paljoakaan, mutta jo hetken päästä tutustumme. Pääsen osaksi heidän elämäänsä, hetkeksi.

Kastekodeissa kohtaan pienen ihmisen, joka on juuri aloittanut matkansa tässä maailmassa. Ilokseni saan tässä työssä kuulla paljon vauvojen suloisia huokauksia, kalastella valloittavia hymyjä pieniltä kasvoilta ja kuunnella, miten uusi elämä on jälleen alkanut.

Tämän blogipostauksen ajatus on noussut juuri noista pienistä kohtaamisista. Kasteessa olemme samalla kristinuskon ytimessä, mutta myös aivan konkreettisten asioiden ympäröiminä. Kun kaste järjestetään kotona, katetaan kastepöytä itse. "Mitä siihen tarvitaan?" on kysymys, johon haluan tässä vastata.


Pöytä, jolle kasteen kannalta olennaiset esineet katetaan, kuvastaa alttaria.

Pöydän päälle laitetaan valkoinen pöytäliina. Kirkkotiloissa käytetään kirkkovuoden mukaan erilaisia liturgisia värejä. Kasteen liturginen väri on valkoinen. Valkoinen symboloi kirkkautta ja puhtautta.

  

Pöydälle asetetaan kastemalja. Kastemaljaan laitetaan kastevesi, jonka on hyvä olla lämmintä. Vesi jäähtyy nopeasti ja pienet päivänsankarit tuntuvat arvostavan enemmän lämmintä kuin kylmää vettä. Vesi on elementti, joka puhdistaa, luo elämää, sammuttaa janon sekä kannattelee. Kaikki nämä asiat kuvaavat kasteen merkitystä. Kasteessa lapsen elämään rukoillaan suurinta mahdollisinta hyvää.

Kastepöydälle laitetaan myös kynttilä. Tämän kynttilän lisäksi pappi tuo tullessaan kastekynttilän (ellei ole toisin sovittu). Kasteen aikana kastekynttilä sytytetään tästä toisestä kynttilästä. Raamatussa Jeesus on sanonut olevansa maailman valo. Pöydällä palava kynttilä kertoo siis Kristuksen läsnäolosta sekä symboloi rukousta.

Kastepöydälle voi laittaa myös Raamatun. Jos kodista löytyy vihkiraamattu, soveltuu se tähän tarkoitukseen hyvin. Kasteen aikana luetaan otteita Raamatusta. Kummi voi esimerkiksi lukea Lasten evankeliumina tunnetun kohdan Markuksen evankeliumin 10. luvusta jakeesta 13 jakseeseen 16.

Kuten kirkon alttarilla myös kastepöydällä on leikkokukkia (toisin kuin kuvassa). Kukat muistuttavat luomistyöstä.

Kastepöydälle on hyvä varata myös pieni liina pään kuivaamista varten. Hyvä valinta pään kuivaajaksi voi olla esimerkiksi kastettavan isompi sisarus.

Kaste on erityinen tapahtuma. Kasteesta käytetään usein nimitystä ristiäiset. Kasteen aikana pappi tekee lapselle ristinmerkin otsaan ja rintaan. Tästä sana ristiäiset on tullut puheeseemme.

Kaikista kasteeseen liittyvistä asioista ja yksityiskohdista on hyvä keskustella kasteen toimittavan papin kanssa. Eri seurakunnissa ja eri papeilla voi olla hieman vaihtelevia painotuksia.

Vinkki:
Vantaan Laurin sivujen kautta voit seurata blogia ensimmäisestä vuodesta kummina! Apupappi suosittelee: Ihme ja kummi!

Älä pelkää. Minä olen lunastanut sinut. Minä olen sinut nimeltä kutsunut.

Sinä olet minun.

(Jesaja 43:1)

Lapsi

Kadun vieressä kulkevi lapsosen tie

Hänt' ihana enkeli kouluhun vie

Niin pitkä on matka, ei koulua näy

Vaan ihana enkeli vierellä käy

On suurikin reppu, pien' kulkea saa

Hänel' paljon on edessä matkattavaa

Niin uutta on paljon ja ihmeteltävää

Ei huomiota aina autoille jää

Kiire on kova nyt aikuisilla

Ja paljon on kasattu harteilla

Mut muistathan pienen koululaisen vaan

Hän enkelin kaipaa myös ratin taa

Maanantaina 12. elokuuta klo 18 Pyhän Laurin kirkossa siunataan lapsia koulutielle. Kaiken ikäiset koululaiset ovat tervetulleita vanhempineen.

Lasten kaltaisten on Jumalan valtakunta. (Mark.16:14)

Pyhä

Seistessäni jumalanpalveluksessa ihmisten edessä minua jännittää.

Vaikka ei ehkä pitäisi.

Yritän näyttää varmalta. Vaikka en ehkä onnistu.

Kädet tärisevät.

Joku joskus sanoi, että jännittäminen kertoo siitä, että tilanne on itselle tärkeä. Se ei ole "ihan sama".
Ja jumalanpalvelus onkin minulle tärkeä.

Se on Pyhä.

Jotain niin suurta, että kädetkin tärisevät.

Pappina toimiminen jumalanpalveluksessa on myös Rakasta. Saa olla palveltavana. Tällaisena kuin olen, ihmisenä. Pienenä suuren edessä. Hengitän syvään, pysähdyn ja polvistun. Vähitellen käsien tärinä lakkaa.

Ensi sunnuntaina 4.elokuuta vietetään Pyhän Laurin kappelissa
(Pappilankuja 3) sanajumalanpalvelusta klo 10.
Olen siellä, hengitän syvään, pysähdyn ja polvistun.



Sinä teet varmoiksi askeleeni, polveni eivät horju.
(Psalmi 18:37)